Yö ihminen ja hevonen

Halusin tähän väliin tulla äkkiä kertomaan mun ja Dansun tän päiväsestä (eilisestä klo on jo kolme) estekarkeloista, vaikka mun pitäs jo kiiruhtaa nukkuun. Perjantaina oltiin myös pellolla baanailemassa ja se oli kivaa! Ratsastan Dansun tosiaan kuumina päivinä illalla, koska on viileempi eikä oo ötököitä niin paljoo ja meidän illat menee yleensä sinne kahteentoista. Huomenna D ei pääsekkään laitumelle, kun ei olla saatu laitumen omistajaa puhelimella kiinni. Toivottavasti nyt tällä viikolla kuitenkin pääsisi!

Alotettiin kävelemällä maastossa alkukäyntejä, vaikka perässä hyristeli (kylläkin tosi kaukana) mönkkäri ei maailman hienoin tamma siitä mitään tuuminut. Kentällä tehtiin hyvin lyhyt verkka, joka loppujen lopuks tuntu aika sopivan mittaselta. Verkassahan tehdään niin kauan töitä et hevonen on hyvä. Ei meillä. Ei vaan kyllä mäkin normisti yritän ratsastaa hevosen hyvin avuille ennen kun alan hyppään. Verkassa D oli vähän sellanen saippuakupla. Otin heti ekana raipan kun tuntui että hevosta sai vaan potkia eteenpäin. Se vähän hämääntyi kun kenttä oli täynnä esteitä, niin ei oikein tiennyt minne mennä. Ravattiin vähän aikaan molempiin suuntiin, jossa jo vähän huomasi että hevo oli aika hassulla päällä.

 Mun kaveri Anette tosiaan on vähän enemmän nyt ratsastellut Dansua ja kuvat ovat joltain päivältä, kun he hyppäsivät. Harmittaa että oli niin pimee tänään, kun muuten tän päivän ratsastus meni niin hyvin.

Laukassa tämä korostu viä enemmän ja oikeessa kierroksessa se oli aikas katastroofi. Vaihdettiin suuntaa ja vasen oli parempi. Jatkettiin sit viä oikeessa kierroksessa tekemällä pari siirtymistä. Lähdettiin tuleen kahta kavalettia, jotka oli pääty ympyrällä. Ensin vasemmassa kierroksessa ja ensimmäisessä lähestymisessä lähdettiin niin kaukaa, että tipuin melkein, mutta jäin roikkuun kaulalle ja D tietysti heti pysähtyi ja Kira tuli nostaan mut kaulalta takas satulaan. :D Lähestymiset ei ollut mitään kauneinta katsottavaa, mutta pari kertaa tuli ihan tosi mahtavat lähestymiset. Toisella kaarteella D vähän valui ulos, mutta sitten parin kierroksen jälkeen tajusin alkaan tukeen sitä ulkopohkeella, joka sekään ei auttanut paljoa, mutta vähän. Oikea oli huomattavasti parempi, mutta ite vähän unohdin ratsastaa. Parannettavaa olis ollut paljon, mutta kaarteet meni ihan hyvin ja hyviin lähestymisiin lopetettiin ja pidettiin pienet välikäynnit.

Mitä sitä liioitella kannattaa! :D

Sit alotettiin tekeen meidän lyhyttä rataa vähän pätkissä. Ei siinä varsinaisesti ollut mitään ongelmaa. Paria kokorataleikkaata jännitin kun ne oli vähän tiukemmat käännökset, mutta yllättävän hyvin ne meni.

Yritin taiteilla teille paintilla jotain, mutta esteet on tossa ihan päällekkäin. Jos nyt kuitenkin jonkun laisen käsityksen saitte. Eka tehtiin vaan ykkönen ja kakkonen. Ratsastin tosi pienesti kakkoselle sisään ja ei oltu yhtään suorassa tulossa esteelle ja Dansu periaatteessa juoksi vaan esteen ohi. Tultiin uudestaan ja ratsastja muisti nyt ratsastaakkin. Kakkonen ja kolmonen meni tosi hyvin! Kolmoselta neloselle oli vähän outo, koska D lähti puskeen kolmoselta suoraan vasemmlle, joten esteen päällä piti jo ohjalla ohjata oikeelle ja sisäpohjetta pitää tukena, eli kun ratsastaja ratsasti hevonen toimi. Yksinkertaista, miksi siitä täytyy tehdä vaikeeta? Neloselta vitoselle valui meillä joka kerta vähän pitkäks, mutta joka kerta hypättiin. Mulle on tullut tapa että ennen rataa ratkotaan ongelmakohdat, jottei sitten radalla tarvi enää sählätä. Ehkä pitäis yrittää päästä tavasta eroon vaan suoraan radalle ja siellä ne ongelmat sitten syntyy ja ne sitte ratkotaan. Ei tavoiteta nolla rataa!

Eka rata oli nolla, mutta ei ihan tyylipuhdas. Kaksi tiputusta tuli kokonaisuudessaan radoilta, ei yhtäkään kieltoa. Vitoselle meno oli vieläkin vähän vaikee, mutta siitä selvittiin vikalla kerralla ihan hyvin. Alku radassa ei ollut mitään ongelmaa. Nelosellekkin tultiin välillä huonosti, mutta muuten meni tosi hyvin. Hypättiin sit viä ykittäisenä 70cm ja ekalla kerralla lähdettiin toosi kaukaa. Toisella myös ja parilla seuraavalla tultiin taas ihan juuren kun pidätin liikaa. Jossain kohtaa tehtiin samanlainen kielto kuin edellinenkin kielto tälle samalle pystylle, juostiin vain ohi. Vika kerta onnistu, mutta hyppy oli tosi liioiteltu. Toisessa suunnassa taas tuli huonot paikat mutta saatiin yks hyvä lähestyminen ja jätettiin siihen. Lyhyet loppuravit venytellen ja pitkät loppukäynnit.